Sotilasmuistomerkki
Turun kasarmin alueelle
Todennäköisesti jo vuoden 1965 aikana siirtyy loppuosakin Porin Prikaatista
Säkylään ja muistorikas Turun eli Suomen kasarmi alueineen joutuu toisiin
tarkoituksiin. Siitä muodostettanee Puolustuslaitoksen kantahenkilökunnan
asuntoalue. Turun kaupungin kerrotaan aikovan vetää yhdyskadun halki kasar­
mialueen Kasarminkadun portilta Santaportille.
Turun kasarmi, (alkuperäiseltä nimeltään Suomen kasarmi), rakennettiin
vv:na 1881— 1883 Turkuun sijoitettua 2. Turun Tarkk’am pujapataljoonaa var­
ten ja palveli tätä kaupungin nimikkopataljoonaa aina sen lakkauttamiseen
asti eli vuoteen 1901 — siis noin 18 vuotta. Turun Tarkk’ampujapataljoona
nautti kaupunkilaisten taholta suurta suosiota ja kuului koko olemassaolonsa
ajan Suomen ”Vanhan väen” kärkipään joukko-osastoihin.
Vieraan sotaväen hallussa ka­
sarmi oli sitten aina vuoteen 1918,
jolloin itsenäisen Suomen armeija
tarvitsi vastaperustetuille joukko-
osastoilleen majoitus- ja harjoi­
tustiloja. — Kun Turun kasar­
milla ensin v. 1918 oli majaillut
mm. Turun Vartiopataljoona ja
Itämeren
Jalkaväkirykmentin
osia, majoitettiin tänne v. 1919
Porin Rykmentin Esikunta, Porin
Rykmentin I Pataljoona ja osia
II Pataljoonasta. — Porin Ryk­
menttihän tuli sitten olemaan
pitkän ajan ainoa Turkuun ma­
joitettu jalkaväen joukko-osasto.
Jo vuodesta 1920 lähtien kohosi
Porin Rykmentti Armeijan kär­
kipään joukko-osastoksi ja säi­
lytti tämän maineikkaan aseman
aina vuoden 1939 talvisotaan asti,
jolloin sota-ajan järjestelyjen ta­
kia Rykmentin nimi ajaksi ka­
tosi aikakirjain lehdiltä. Kuiten­
kin kantoi tämän joukko-osaston
suojajoukkopataljoona, joka tais­
teli Muolaan järvellä, Talin—
Näätälän linjalla ja Vilajoella,
epävirallisesti nimeä Porin pa­
taljoona, (virallisesti se oli III/1.
Pr.)
Oltuaan sotien aikana monien
eri yksiköiden tilapäisenä m ajoi­
tuspaikkana
sijoitettiin Turun
kasarmille rauhan tultua jälleen
pääosa jalkaväen joukko-osastos­
ta, nimittäin JR 6:stä, josta eräi­
den järjestelyjen jälkeen tuli 3.
prikaati ja joka v. 1957 sai ni­
men Porin Prikaati.
Näinollen on Turun kasarmilla
pitemmän aikaa majaillut seu-
raavat suomalaiset joukko-osas­
tot:
1. 2
Turun Tarkk’ampujapatal­
joona vv:na 1883— 1901
2.
Porin Rykmentin I Pataljoo­
na ja osia II Pataljoonasta
vv:na 1919— 1939
3.
Porin Prikaatin I Pataljoona
<JR 6:n, 3. Pr:n, Porin Pr:n)
vv:na 1946— 1965 (?)
Jo v. 1956 heräsi Porin Ryk­
mentissä aikoinaan palvelleiden
upseerien muodostamassa "Enti­
sen Porin Rykmentin upseerien
kerhossa” ajatus muistomerkin
aikaansaamisesta Turun kasar­
mille. Jo v. 1959 perustettu Porin
Rykmentin Kilta r.y. on myös ot­
tanut tällaisen muistomerkin ai­
kaansaamisen lähiaikojen tavoit­
teidensa joukkoon.
Turun kasarmilla majailleiden
joukko-osastojen
muistomerkin
pystyttämisen luulisi saavan laa­
jan kannatuksen niinhyvin Tu­
russa kuin lähimaakunnissakin.
Tämän muistomerkin pystyttämi­
sen ajankohdaksi sopisi hyvin se
hetki jolloin Porin Prikaati Tu­
run kasarmin jättää, siis luulta­
vasti vuosien 1965, 1966 vaihde.
Aikaa ei siis ole paljon joten puu­
haan olisi ryhdyttävä liikoja vii­
vyttelemättä.
Aloitteen tekijäin — Entisen
Porin Rykmentin upseerien ker­
hon ja Porin Rykmentin Kilta
r.y:n — lisäksi lankeaisi mieles­
täni luonnostaan, että Turku-
seura, sekä paikalliset reservin
upseerien ja aliupseerien yhdis­
tykset näkisivät asian omakseen.
Olisi aikaansaatava Turun kasar­
min
sotilasmuistomerkkitoimi-
kunta tehtävää kehittelemään.
Sallittakoon tämän kirjoittajan
vielä parilla sanalla kaavailla
minkälainen tämän muistomerkin
tulisi hänen mielestään olla ja
mihin paikkaan kasarmialueella
se olisi sijoitettava. — Jostain
Laitilan tienvarresta siirrettäisiin
suurehko luonnonkivi kasarmi-
aluetta jo ehkä piankin halkovan
kauttakulkukadun varteen. Kiven
kylkeen
kiinnitettäisiin
kook-
kaanpiloleinen kuparilaatta, jo­
hon piirrettäisiin Turun eli Suo­
men
kasarmilla
majailleiden
joukko-osastojen nimet ja majoi-
tusajat, j-osastojen komentajain
nimet ja sopiva lause osoittamaan
ettei Turun kasarmin kentillä ole
LAULU- JA SOITTOJUHLAT
TURUSSA EDELLISEN
KERRAN 59 V. SITTEN
turhaan hikoiltu. Käsittääkseni
ei tämän suuntaisen muistomer­
kin aikaansaaminen kysyisi ko­
vinkaan suuria varoja.
Mikäli muistomerkin suunnitte­
lu ja valmistus annettaisiin jon­
kun kuvanveistäjän tehtäväksi,
tulisivat kustannukset olemaan
luonnollisesti aivan toista luok­
kaa. Mutta kalliolohkareelle sijoi­
tetut pronssiin valetut Turun
tarkk’ampuja ja Porin Rykmen­
tin — Porin Prikaatin sotamies
olisivat tietysti
näyttävämmät
kuin pelkkä kuparilaatta luon-
nonkiven kyljessä.
Jättäkäämme kuitenkin tämän
muistomerkkiasian lähempi kä­
sittely tämän, toivottavasti pian
koottavan, toimikunnan huoleksi.
E. L - r i
Turku-Seuran . . .
Jatk. siv. 9.
ku-seuralaiset kävelivät mainitun
taipaleen ensimmäisenä ja sen
jälkeen matkasta tuli suosittu kä­
velyreitti ja se otettiin myöskin
erääksi kuntokävelyreitiksi. Seu­
ran kuntokävelyreitillä oli muka­
na lähes satakunta turkulaista.
Hälisten sillan tienoilla kuul­
tiin selostus kosken varhaisem­
mista vaiheista. Piispa Hemmin­
gin tiedetään 1350-luvulla pitä­
neen kosken lähistöllä neuvottelu­
kokouksen. jossa käsiteltiin lähi­
tienoon talonpoikien oikeutta ka­
lastaa koskessa.
Parisen sataa
vuotta myöhemmin Kustaa Vaa­
san hallituskaudella kuninkaan
määräyksestä kosken partaalla
aloitti toimintansa tamppilaitos.
Myöhemmin on paikalla harjoi­
tettu v;ljan jauhatusta. Vuodesta
1904
lähtien ovat turkulaiset saa­
neet käyttövetensä Hälisten kos­
ken yläpuolelta otetusta vedestä.
Toinen kävelyretki suoritettiin
8. 5.,
jolloin lähtöpaikkana oli
Rautatienpuisto ja päätepisteenä
Ruissalo. Kaupungin metsä- ja
polttoainetoimisto oli hankkinut
kuusen taimia ja kuntokävelyyn
osaaottaneilla oli samalla tilai­
suus istuttaa oma nimikkopuun­
sa. Turku-seuralaisten nimikko-
puumetsä sijaitsee Kuuvan tien­
haarasta noin 300 metriä Kuuvan
kärkeä kohti. Puiden istutuksen
merkeissä suoritettu kävelyretki
tuotti Turulle Tamperetta vas­
taan käydyssä kävelykilpailussa
180
pistettä.
T. K.
Mikäpä muu paikka tässä
maassa tarjoisikaan sopivamman
yhtymäkohdan kansamme enti­
syyden ja nykyisyyden kesken?
Missähän kansamme menneisyys
herkemmin ja elävämmin astuisi
juhlivan yleisön henkisten sil­
mien eteen, ja antaisi siten isän­
maalliselle juhlalle isänmaallis-
historiallisen taustan. Täällähän
ikäänkuin suurten vainajain het-
get kuiskaillen meitä kehottaisi­
vat rohkein mielin Suomen lau­
lua laulamaan, niin että haja­
nainen Suomen kansa yhdeksi
sulautuisi.
Nämä sanat ovat historiallisia
sanoja. Opettaja P. Kärnä lau­
sui ne puheessaan avatessaan
kahdennentoista yleiset laulu- ja
musiikkijuhlat Turussa kesäkuun
15.
pnä vuonna 1905.
Noista hetkistä, jolloin noin
2.000
laulajaa ja soittajaa eri
puolilta maata oli kerääntynyt
Turkuun
Kansanvalistusseuran
järjestämiin laulujuhliin, on nyt
kulunut aikaa lähes 60 vuotta. Ja
yllämainitut opettaja Kärnän
avaussanat sopivat erinomaisesti
yhä vieläkin, jolloin Turku on
jälleen valmistautumassa vas-
tanottamaan keskuuteensa laula­
jia ja soittajia sekä kotimaasta
että ulkomailta.
Osanottajien
määrä nousee vain tällä kerralla
huomattavasti suuremmaksi —
kaikki kuorot ja soittajat mu­
kaanlukien noin 7.000 henkeen.
Juhlien avajaiset ovat kesäkuun
12.
päivänä, juhlat kestävät kol­
me päivää.
Ulkomailta saapu­
vien osanottajien määrä nousee
lähes tuhanteen, ja heitä tulee
mm. Itävallasta, Sveitsistä, Länsi-
Saksasta, Hollannista, USA:sta,
Tanskasta, Norjasta, Ruotsista,
jne.
Yleisten laulu- ja soittojuhlien
järjestämisestä Suomessa tulee
muuten juuri tänä kesänä kulu­
neeksi 80 vuotta, joten Turussa
kesäkuussa
pidettävät
juhlat
muodostuvat juuri senkin takia
erityisen juhlaviksi.
Ensimmäi­
set juhlat pidettiin vuonna 1884
Jyväskylässä. Kansanvalistusseu­
ra järjestikin sitten juhlia melko
tiheästi, jopa vuosittain. Ensim­
mäiset Turussa pidetyt laulu- ja
soittojuhlat olivat vuonna 1892, ja
seuraavat — järjestyksessä kah­
dennetuista — vuonna 1905. Nyt
vuorossa olevat laulujuhlat ovat
järjestyksessä 29:nnet ja Turussa
siis kolmannet.
Sulasol eli Suomen Laulajain ja
Soittajain liitto r.y., otti vuonna
1934
vastatakseen laulujuhlien
järjestelytehtävistä. Silloin juhlat
pidettiin Tampereella.
Seuraa-
vana vuonna, jolloin oli Kaleva­
lan riemuvuosi, juhlat pidettiin
Sortavalassa. Silloin olivat vielä
sivistysjärjestöt yhdessä Sulasolin
kanssa juhlia järjestämässä.
Viipurissa olivat laulujuhlat v.
1937,
Lahdessa v. 1951, Jyväsky­
lässä v. 1954 ja Hämeenlinnassa
v. 1959. Ne ovatkin toistaiseksi
viimeiset laulu- ja soittojuhlat,
ja niillä oli noin 5.000 osanotta­
jaa.
Toiset musiikkijuhlat Turussa
kesäkuussa 1905 olivat kolmipäi­
väiset. Niiden yhteydessä pidet­
tiin kaupungissa myös runsaasti
muita
konserttitilaisuuksia —
mm. Eino Rautavaaran lauluilta
hra Oskar Merikannon säestä­
mänä”, Heikki Klemetin ”motet-
tiköörin” konsertti, kirkkokon­
sertti, YK :n lauluilta jne. Ava­
jaistilaisuudessa 15. 6. kello 8 oli
tuomiokirkon portailla laulukuo­
roja ja soittokuntia yhteensä
noin 50, ja niissä yhtensä toista­
tuhatta osanottajaa.
Juuri nämä Turun toiset ylei­
set laulu- ja soittojuhlat olivat
voimakkaan kansallisen yhteen-
kuuluvuusaatteen ja isänmaalli­
sen hengen elähdyttämiä. Täl­
löin myös Kansanvalistusseuran
uudeksi esimieheksi valittiin pro­
fessori E. G. Paimen.
Entinen
ja eroa pyytänyt kunnallisneuvos
U. Meurman oli toiminut seuran
esimiehenä sitä ennen 21 vuoden
ajan.
Avajaistilaisuudessa johti vir­
renveisuuta kapellimestari Robert
Kajanus, ja juhlakulkueena osan­
ottajat marssivat Urheilupuis­
toon, jonka laululavan yllä luki­
vat sanat: ”Laulan ehkä voiessa-
ni, kiekun kehtoellessani. Ehken
toiste voinekana.”
Juhlien aikana kuuluivat kuo­
rolaulujen palkintolautakuntaan
maisteri Heikki Klemetti sekä
taiteilijat Oskar Merikanto ja
Viljo Mikkola. Orkesterien pal-
kintotuomareina toimivat kapelli­
mestarit E. Kahra ja R. Kajanus
sekä säveltäjä Selim Palmgren.
Juhlakanslia oli Turun suomalai­
sen lyseon suojissa, jossa sijaitsi­
vat myös juhlien postitoimisto,
lippujen myyntipaikat, opastustoi.
mistot, jne. Pääjuhlassa piti juh­
lapuheen lakitieteen kandidaatti
I,II-1,2-3,4-5,6-7,8-9,10-11,12-13 16-17,18-19,20-21,22-23,24-25,26