T u ru n
t e a t t e r i k e s ä
1969
Samppalinnan Kesäteatteri esittää
tuulimyllyn juurella aikana 19. 6.—
10. 8. monissa maamme teattereissa
menestystä saavuttaneen Benedict
Zilliacuksen kirjoittaman ja musikaa­
lien iskevänä säveltäjänä tunnetun
Erna Tauron säveltämän musikaalin
K a h d e k s i k k o , jonka tapahtu­
mat on paikallistettu Raunistulaan.
Teoksen suosiota todistaa, että Hel­
singin Kesäteatterikin on ottanut sen
tämän suven ohjelmakseen.
Musikaalin ohjaa viime kesän
Viulunsoittaja katolla-musikaalin oh­
jauksestaan kiitosta niittänyt Kemin
Kaupunginteatterin
johtaja
Aulis
Ruostepuro, musiikin harjoittaa Tu­
run Opistoteatterin operettien ohjaa­
jana tunnettu Turun Kaupunginteat­
terin näyttelijä Bjarne Commondt ja
säestyksestä huolehtii Hammond-
uruilla ja pianolla pianisti Anita Kul­
ia sekä lavastaa kaupunginteatterin
lavastustaiteilija Kaj Puumalainen.
Koreografiasta vastaa tanssitaiteilija
Kerttu Kallio. Näyttämöpäällikkönä
on edelleen Turun Kaupunginteatte­
rin tehosteiden hoitaja Orvo Piirto.
Kaikki varsinaiset roolit ovat mie­
hitetyt ammattinäyttelijöillä. Nais-
pääosan esittäjäksi on kiinnitetty
helsinkiläinen Anitra Invenius Ope-
rettiteatterista. Pääkaupunkia edus­
tavat lisäksi Pertti Roisko Radioteat­
terista sekä Helsingin Kaupungin­
teatterin näyttelijä Esko Pesonen ja
teatterikoulun korkeakouluosastossa
tänä keväänä opintonsa päättänyt
Juha Hyppönen, jotka molemmat
siirtyvät ensi syksynä Turun Kaupun­
ginteatteriin, kuten Joensuun Kau­
punginteatterin
näyttelijä Svante
Korkeakoskikin. Turun Kaupungin­
teatterista ovat lisäksi mukana talvi­
kauden aktiivisen teatterityön jo jät­
tänyt Kirsti Karhi sekä Ilmari Aarre-
Ahtio ja Heikki Alho, Kotkan Kau­
punginteatterista Vieno Saaristo, Po­
rin Teatterista Airi ja Raikko Pihla­
jamaa ja Imatran Teatterista Maija
Blom, joka toimii myös puvustonhoi-
tajana. Esiintyjien yhteisluku nousee
30:een. Avustajakunnassa on turku­
laisten ohella Tampereen draama-
studion opiskelijoita.
Turun Kesäteatterin ohjelmistoon
Vartiovuorenmäelle on valittu viro­
laisen Hugo Raudseppin V e te Iys,
milteipä klassillisen maineen saa­
vuttanut kansankomedia. Turun Kau­
punginteatterin näyttelijää ja myös
järjestäjänä toimivaa Juhani Tyyne-
lää lukuunottamatta esityksen am­
mattilaiset ovat kaikki helsinkiläisiä,
useimmat Televisioteatterin näytteli­
jöitä. Heistä Per-Olof Sirén myös oh­
jaa ja lavastaa näytelmän, muut ovat
Martti Tshokkinen (nimiosassa) sekä
Anja Pohjola ja Tauno Söder. Teat­
terikoululaiset Eeva Eklund ja Aila
Rehmonen näyttelevät tärkeitä nais-
osia.
Pyykin
manklaamine
vuossara
vaihtees
"Kuuleks Fiia, sikko sä saat ne
Villen sukat parsittu, mennä man­
keli. Mut juara kaffe ens. Ota nys
sit kaffe, mut kaara sitä teefatil, ko
se o nii kuuma, ettes polta kiältäs.
Mää pane sitä pottin kans ja oteta
föli, et saara ryypätä lämpimiks, ko
se mankelstupa o nii huhtine ja kyl­
mä. Mää kääri poti Turu lehre sisäl
ja verä villasuka pääl. Sit se pysy
seekertist lämpymänä.”
” Kylmar me tämä pyykkikori kans
mahruta trotuallil, vaik se o vähä
pitkä, mut ku matka o senttä nii
lyhkäne. Jos ihmissi tule pal vastan,
nii vältetä. Mää kanna korii erest ja
sää takka."
"Mahtak mankelstupa olla jo frii.
Näyttä oleva, kos oviki o ravollas.
Jar.’a, o niit kans koohoi, ko tupa
muutonki o kalsja.”
"Kyl se o nii, Fiia, et meijä täyty
ensiste tehrä valkja totto, ei tääl
muuton tarkene. Mul o nii paha klei-
niki. Totos oliski ny voinu kaffenki
lämmittä, ko olis tiänny otta pannu
fölii.”
"Kuuleks Manta, kyl meijä vissi
täyty panna valkja lamppu, tääl o
nii piä akkuna ja nii paskane, etei
tääl nää mittää. Mitä sää tykkät, eiks
se mankeli oi vähä raskas kiärttä,
sangen korkea. Liiemmälti ei myös­
kään ole teollisuuden toimintaan so­
pivia tiloja. Verotuksella on niin
ikään
ratkaiseva
merkityksensä.
Tyydytyksellä olemme voineet tode­
ta, että valtiovalta myöntäessään ve­
rohuojennuksia
saariston kehitys­
alueinen vastaperustetulle teollisuu­
delle on täten pyrkinyt helpotta­
maan teollistumista myös meidän
alueellamme. Saaristo tulee tuskin
koskaan olemaan varsinaista teolli­
suusaluetta ja niin ollen tällä tulee
olemaan vähäinen merkitys asuk­
kaille.
Ainutlaatuinen luonto
Voisi ehkä ajatella että matkailu
olisi elinkeino joka antaisi saariston
asukkaille
tarpeellisia
lisätuloja.
Matkailun tarvitsemaa "raaka-ainet­
ta" on käytännöllisesti katsoen ra­
jattomasti ja sitä on tähän mennes­
sä käytetty hyvin vähän.
Raaka-aineena on saariston ainut­
laatuinen luonto. Kuinka paljon saa­
risto voikaan antaa tässä suhteessa?
— Luonnonystävä löytää sieltä mai­
seman, joka vaihtelee mitä karuim-
masta aina tuhlaavan rikkaaseen
harvinaisine kasveineen ja hyöntei-
sineen. Alueella on tuhansittain eri­
laisia merilintuja. Joskus saattaa
vieläpä sisäsaaristossa nähdä hyl­
keitä ja pyöriäisiä. Siellä on hyvin­
hoidettuja yhdyskuntia, mutta myös
suuria asumattomia alueita, lähes
erämaita. Uimiseen löytyy yllin kyl­
lin puhdasta vettä ja kaikkialla on
hiekkarantoja ja hioutuneita kallioi­
ta, joilla voi ottaa aurinkoa. Saa­
ristomeren salmet ja selät houkutte-
levat purjehtijoita, ja sadat suojai­
set satama- ja ankkuripaikat tarjoa­
vat nykyisille m erenkulkijoille tar­
vittaessa suojaisan poukaman. Saa­
riston ensisijainen valttiässä joka
tapauksessa on kalavesi. Hyvin hoi­
dettuna maksullinen kalastusmatkai­
lu toisi varmasti monissa tapauk­
sissa kalavedenomistajalle — am­
mattikalastajalle yhtä paljon rahaa,
kuin hänelle tulee omasta kalastuk­
sestaan. M atkailijat olisi vain ohjat­
tava sellaisille kala-apajille, joiden
käytöstä olisi vain vähän häiriötä
varsinaiselle ammattikalastukselle.
Olen parin viime vuoden aikana
yrittänyt herättää kalavesien omista­
jissa harrastusta sanotunlaiseen toi­
mintaan, mutta olen huomannut, et­
tä suurena esteenä asian eteenpäin
viemiselle ovat jakamattomat vedet.
Ne vedenomistajat, joilla on vesiin
suurin osuus ja jotka samalla ovat
henkilöitä, jotka itse vähiten harras­
tavat urheilukalastusta, ovat yleensä
suhtautuneet ehdotukseen myötä­
mielisesti. Mutta useissa vesissä on
osakkaina henkilöitä, joiden osuus
saattaa olla hyvinkin pieni. Tavalli­
sesti he ovat huvilanomistajia ja he
harvoin pitävät siitä, että heidän ve­
sialueellaan on vieraita kalastajia.
Naapurisovun takia suurempien ve­
sialueiden omistajat useinkaan ei­
vät ole halukkaita riitaantumaan.
Ainoa ratkaisu tähän pulmaan lie­
nee vesien jako, jolloin kyseiset
omistajat voisivat vuokrata tai rau­
hoittaa vesiosuutensa oman harkin­
tansa mukaan. Mutta kuten kaikki
tietävät, kalavesien jako on kallis
toimenpide
ja
usealla saariston
asukkaalla ei ole varaa sen suorit­
tamiseen. Tässä voisi esittää toivo­
muksen, että valtio taikka kunnat
voisivat osallistua jakokustannuksiin
sellaisen vedenomistajan puolesta,
joka olisi valmis tietyksi ajaksi vuok­
raamaan kalastusvetensä urheiluka­
lastukseen. Yhteiskunta voisi täten
pitemmällä tähtäimellä hyötyä tästä
taloudellisesta tuestaan lisääntyvien
matkailutulojen muodossa.
Kalastusmahdollisuus ei kuiten­
kaan ole kaikkea, mitä saaristolai-
Kehittyvä kotiseututyö ........... 1
Johannes Koikkalainen
Työkenttäni on ihmislähei­
nen ......................................... 2
Uuti Palaja
Turun yleiskaavan vaiheilta 3
Tarja Flemming
Ei nukkumakaupunkia vaan
elävä keskusta ja laidat .. 4
Hans Othman
Hur skall vi bo och leva
i Åbo ..................................... 5
Jukka Eenilä
Työväen kulttuuria ei saa ir-
roittaa kokonaisuudesta .. 6
Matkailupoliittinen ohjelma
Turun kaupungille .............. 8
Esko
Kympin kulta- ja markan
hopeakolikko ........................ 9
Erkki Vuori
Suomenkielisen teatterityön
heräävä harrastus 1880-lu-
vun Turussa ja Turun Suo­
malainen Seura .................... 10
Penkkiurheilija
Puolivuosisataa TUL-toimin-
taa ............................................. 12
Toiminnanjohtajan palsta . . . . 13
Väinö Miettinen
Minun kaupunkini ................ 13
Risto Laine
Kun miehet olivat rautaa .. 14
r-r-r
Tarinaa menneenajan tur­
kulaisista ................................. 15
Eino Lehtinen
Punanen Viesti .................... 16
Turkulaisia kaskuja ................ 17
Carl Lindberg
Varsinais-Suomen saaristo 18
Turun teatterikesä 1969 ... . 20
Pauli Laaksonen
Pyykin manklaamine vuos-
sara vaihtees ........................ 20
Lars Tiusanen
Turun saariston laivaliiken­
ne tällä hetkellä ............... 22
Tähdenvälejä Turusta ........... 24
mut kyl se mankla hyvi, ko siin o
pal painoo pääl, mut knapit vaa pak-
kava rikkontuma."
” Voi voi Fiia, nääks ko toi paha-
kurje lamppu rupes sauhuttama.
Nääks ko tääl fleija tommotti suurii
musti rämmäli, mää kiärrä koht
syräme piänemmäks, ette se enä
sauhuta. Mahtak tääl olla lamppu-
harjaka, et sais puhrista klasi. Kyl
meijä ny tartte muutta uuret man-
kelstukit ja puhrista mankeli, muuto
pyykki o iha nokist."
"M ut ny Fiia ryypätä kaffet välil
ja levätä. Ei ihmine voi yli änkes
vehko. Siäl o niit Plummin pakari
hyvii pusui koris. Kasta niit nii pal
kos tahrot. Mää muista, et sää ker-
ra sanosit, et sää tykkät niist pal
enemä ko öörfiiloist.”
"Jaa'a Manta, kyl tämäki vaa tyäst
käy. Enkä mää viitti Villeekä pyytä
enkä ehtoks tilata mankeli. Se o
muutonki väsyny eikä simmost rui-
namist ko se pitä voi kukka kuun­
nella.”
” Mää mene maksama mankeli.
Siivo sää Fiia sil aikka.”
"Jaa’a Manta, eiks tääl ny olkki
kaik oorteris. O oikke ja se o hyvä.
Kato ko isäntä sanos, et meijä pe-
räs o Flinkmanska vuaro."
"Tunneks sä Fiia se?”
” Eh, mut mä tiärä, et se on sim-
mone vähä fiini, sil o piikaki. Piika
sanos kerra mul, et se o muuto mu­
kava paikka, mutte tämmöne mailt
tullu ossa oikke olla, ko se hake
ylös joka pölymurena ja astjakki täy­
ty tiskata kolmes veres.”
"M ut ny Fiia mä ota issvosika, kos
ruppe satama. Käsketä nosta kuuri
ylös ja ajeta kotti oikke niinku her­
rasväet.”
P a u li L a a k s o n e n
set voivat matkailijalle tarjota. Hän
tarvitsee katon päänsä päälle: loma­
mökin, maatalomajoituksen, täysi-
hoitolan tai vieläpä hotellin muo­
dossa. Hän tarvitsee leirintä- ja ui­
mapaikkoja, veneitä joko kuljetta­
jineen tai ilman ja paljon muuta.
Myös linnustus voi tässä yhteydessä
tulla esille matkailijoiden harrastuk­
sen kohteena.
Tässä ei voida paneutua kaikkiin
niihin keinoihin, joita saaristolaisten
tulisi käyttää hyödykseen täyttääk­
seen
matkailijoiden toivomukset.
Varmasti löytyy monia mahdollisuuk­
sia, joita asujamisto ei edes huo­
maa, koska kukaan ei ole heitä
asiasta informoinut. Toisaalta saa
sellaisen vaikutelman, että tähän
mennessä tehtyä ei ole toteutettu
parhaalla mahdollisella tavalla. On
rakennettu
lomamökkejä,
joiden
laatu on alusta pitäen ollut sellai­
nen, että ne eivät vastaa niitä vaa­
timuksia, joita nykypäivien matkai­
lija asettaa, samankaltaisia hotelleja
ja lomakyliä suunnitellaan ja raken­
netaan liian lähelle toisiaan jne. -
Koko alueen voimien ja mahdolli­
suuksien inventoimiseksi ja neuvo­
jen antamiseen yksityisissä tapauk­
sissa tarvittaisiin Varsinais-Suomen
saaristossa valtion palkkaama mat-
kailukonsulentti.
Tämäntapainen
henkilö on täällä yhtä välttämätön
kuin puutarha- tai pienteollisuus-
konsulentti, jotta kaikki mahdolli­
suudet voitaisiin ottaa huomioon ja
taloudelliset väärinsijoitukset estyi­
sivät.
Kaikkein vaikein ongelma on kui­
tenkin matkailijoiden saaminen saa­
ristoon. On mahdollista rakentaa
lomakylä mitä ihanimmalle paikalle,
mutta jos asiakkaiden pitää mennä
sinne uiden, lienee vain harvoja
odotettavissa. Ravintolat eivät myös­
kään voine varautua moneen asiak­
kaaseen, jos nämä joutuvat istu­
maan autossa kolme neljä tuntia
lauttavuoroaan odotellen. Myöskään
se ei edistä asiaa, että matkailija
noustessaan linja-autosta huomaa,
että vesibussi, jolla hänen olisi pi­
tänyt jatkaa matkaansa, on mennyt
jo puolituntia aikaisemmin, koska
linja-auto- ja yhteysalusliikenteen
aikatauluja ei ole voitu koordinoida.
Viime vuosikymmenenä on tehty
hyvin paljon saariston tie- ja vesi-
yhteyksien parantamiseksi, mutta
emme voi sivuuttaa sitä tosiseikkaa,
että paljon on vielä tehtävä, ennen
kuin voimme tehokkaasti tarjota
saaristoa matkailijoille. Päätiet pi­
täisi saada nopeammiksi ja uusia
teitä, ennen kaikkea kehäteitä, pi­
täisi rakentaa. Luultavasti lisäänty­
vä matkailu toisi myös laivayhteydet
sellaisille saarille, joille teitä ei voi­
da rakentaa.
Varsinais-Suomen saariston asuk­
kailta puuttuu yleensä riittävä pää­
oma. Mikäli aiotaan saariston mat­
kailun koko hyöty omalle väestölle,
pitäisi yritteliäitä saaristolaisia tu­
kea, ja antaa heille halpakorkoisia
lainoja yleisistä varoista samoin kuin
Ahvenanmaalla on tehty.
Lieneekö matkailu juuri se elin­
keino, josta saaristolaiset löytävät
toimeentulonsa omalla kotiseudul­
laan? Siihen on vaikea vastata. Var­
maa kuitenkin on, että jos yhteis­
kunta luo edellytykset ja mahdolli­
suudet käytetään hyväksi, matkai­
lusta tulee huomattava tulolähde
niin saaristolaisille kuin koko valta­
kunnalle.
Mutta päämäärää ei saavuteta,
jos kaikki vedämme omaan suun­
taamme.
Kaikki tarvitsemme voi­
miemme kokoamista ja tässä mei­
dän tulee muistaa, että myös alueen
kaupungit ja taajamat on katsottava
saariston osaksi.
Me tarvitsemme
tällöin niiden tukea — ja ennen
kaikkea Turun apua — kuten hekin
tarvitsevat tässä asiassa meitä.
I...,II-1,2-3,4-5,6-7,8-9,10-11,12-13,14-15,16-17,18-19 22-23,24-25,26