Halisten
koski
Kosken ra n na lla on nykyään
ainoastaan v. 1922 rakennet­
tu Turun kaupungin vesilai­
tos. M y lly t ja saha ovat va i­
puneet unholaan. A ihetta siis
on kertoa turkulaisille tästä
yli 300 vuotta Turulle kuulu­
neesta alueesta.
1643 kaupungille myllyn, joka maist­
raatin tuli teettää säämiskäverstaak-
si. V. 1691 m ainitaankin säämiskän-
tekijä Paul Voigtin survimylly Hali-
sissa. V. 1695 asettaa maistraatti
myllärin molempia myllyjä varten
Halisiin.
1800-luvulla apteekkari Erik Juli-
nilla oli vuokralla Halisten koskessa
luu- ja värimylly, josta vuokraa oli
150 ruistynnöriä.
V. 1899
Halisten
luujauhomylly
vuokrattiin huutokaupalla 25 vuo­
deksi 5200 markasta.
Jauhomyllyjen
ja
verkatehtaan
ohella oli Halisissa kruunun kalas-
tamokin, jonka Turun linna oli saa­
nut kirkkoreduktiossa. Turun linnan
tileissä vuodelta 1552 mainitaan, et­
tä "H alisten mertakalastamo" tuotti
kuivia säynäviä 15 leiviskää. V. 1590
tuotti Halisten koski linnalle 11 lei­
viskää 16 naulaa kuivattuja vimpoja.
1600-luvulla lienee kruunu saaliin
vähyyden takia lakannut käyttämäs­
tä Aurajoen kalavesiä.
loin sanottiin proom uojaksi. Nyt se
varmaan on kokonaan täyttynyt.
Myllyyn tulevaa vettä käytettiin
kesäaikana myllyn yhteydessä ole­
vassa
kylmässä
kylpylaitoksessa,
jossa tarjottiin oluttakin.
Myllyä ei enää ole, sillä se paloi
viljoineen viim e sodan aikana.
NJ
ykyisen sillan kohdalla oli kapea
'
^ puinen silta, joka oli rakennettu
yhdentoista puisen pukin päälle.
Joka kevät jäidenlähdön aikana täy­
tyi täm ä silta purkaa. Purkaminen
Kuva Halisista 30 vuoden
takaa.
Vasemmanpuoleisessa rakennusryhmässä
näkyy osittain kolmikerroksinen jauho-
mylly, oikeassa laidassa v. 1914 uudel­
leen
rakennettu
luumylly. Molemmat
on tulipalo tuhonnut. Jäljellä on kui­
tenkin vanha Halisten
silta,
joka v.
1913 sai kivipilaristonsa, sekä taustalla
keskellä näkyvät Frantin /a Komosten
talot. — Kuva kirjoittajan.
Ha
listen koski m ainitaan jo v.
1352, jolloin Kaarinan ja Liedon
talonpojat Kaarinan pitäjän käräjillä
tekivät Turun piispan kanssa sopi­
muksen, että piispalle kuuluva Ha­
listen kosken m yllypato oli pidettä­
vä auki kolm e viikkoa keväällä, jol­
loin kala nousee ja niin kauan syk­
syllä, kun on isonveden aika ja kala
nousee.
V. 1538 joutui kirkkoreduktion
kautta Turun linnan alaisuuteen Tu­
run
luostarille kuulunut Halisten
m ylly ja vuosina 1542 ja 1547 sa­
massa koskessa olleet arkkiteinin ja
piispan om istam at m yllyt. 1540-luvul-
la perustettiin Halisiin jauhom ylly­
jen lisäksi verkatehdas, maamme
ensim mäinen varsinainen teollisuus­
laitos. Se oli toim innassa 1600-lu-
vulle saakka. Tehtaan tuotanto oli
1550-luvulla hiukan toista tuhatta
kyynärää vuodessa Turun veraksi tai
Halisten veraksi kutsuttua kangasta.
Halisten kankurim estarilla oli Hali­
sissa om a puustelli. Hän johti myl­
lyjä ja 20-henkistä työläisjoukkoa.
H
allitus antoi v. 1635 Turun por­
m estarille ja neuvostolle Halis­
ten m yllypaikan, jonka he saavat ra­
kentaa ja käyttää hyväkseen, ja v.
O m a ko h ta isia muistoja Halisten
koskesta on tämän kirjoittajalla
vuosisadan vaihteesta alkaen. Lisä­
tietoja
olen saanut maanviljelijä
Hannes R a n tiItä , jonka muistot
ulottuvat 1800-luvun loppuvuosille.
Huomattavin henkilö Halisissa oli
silloin myllyn vuokraaja, pohjalainen
Eriksson. Hän asui jauhomyllyn ylä­
puolella keltaisessa rakennuksessa,
jossa myös oli myllyjen konttori.
Vieressä oli väen rakennus, jossa
asui poikam ies mylläri Rantanen,
joka oli kuuluisa säästäväisyydes­
tään. Samalla Maarian puoleisella
rannalla oli iso, punaiseksi maalattu
jauhomylly, joka osaksi oli kolmi­
kerroksinen. Mylly kävi vesirattaan
voimalla, mutta myöhemmin se vaih­
dettiin turpiiniin. Kivipareja oli neljä,
mutta kuivana aikana kaikki eivät
voineet käydä yhtaikaa. Vehnä kos­
tutettiin ennen jauhatusta ja tulok­
sena saatiin sekä karkeaa että hie­
noa vehnäjauhoa. Ohrasta tehtiin
helkryynejä (kokonaisia) ja pieniä
ohraryynejä. Pohjakerroksessa oli
pärehöylä kattopäreiden valm ista­
mista varten. Aikaisemm in oli myl­
lyn tuotteita viety Turkuun proomul­
la, jota neljä miestä souti. Aura­
joessa oli syvempi paikka, jota sil­
aloitettiin Kaarinan puoleisesta pääs­
tä. Ensin poistettiin päällimmäinen
laudoitus. Sitten kannettiin lankuis­
ta tehdyt luukut ja ansaat pois. Sen-
jälkeen uitettiin pukit köydessä kiin-
niolevina kosken alapuolelle ran­
taan.
Jäiden mentyä pantiin silta pai­
koilleen. Nyt alkoi työ Maarian puo­
lelta. Ensin tuotiin pukit kantamalla.
Niiden annettiin liukua pohjaan
puusta tehtyihin koloihin. Sitten
pantiin ansaat ja luukut paikoilleen.
Kun oli päästy toiseen rantaan, nau­
lattiin laudat luukkujen päälle ja kä-
sipuut pantiin paikoilleen. Näin ta­
pahtui siis joka kevät. Muistetaan,
että silta meni kaksi kertaa jäiden
mukana, kun vesi oli noussut niin
nopeasti, ettei siltaa uskallettu pur­
kaa. Hirvensalon rannoilta sitten pe­
lastettiin löytyneet siltapuut. Sillan
purettuna ollessa kuljetettiin jalan­
kulkijat veneellä yli. Hevosmiesten
täytyi kulkea Maarian kirkon kautta.
V. 1913 rakennettiin nykyiset kivi-
pilarit, joten siltaa ei senjälkeen ole
tarvinnut purkaa.
Kaarinan puoleisella rannalla oli
vanha luumylly. Se oli m eille pojille
paras mylly, sillä siellä ostettiin lui­
ta, joita keräsimme pelloilta. Vanha
Yhteiskuntatiet. lis.
M A T T I K A I L A R I :
Kulttuuri­
matkan
luonne
KULTTUURIMATKA on matka, jon­
ka suorittajina on joko yksi tai
useampia ihmisiä, joiden tarkoituk­
sena on tutustua perusteellisesti jo­
honkin kohteeseen tai johonkin kult­
tuurielämän erityismuotoon. Parhai­
ten kuitenkin tällaisilla matkoilla
henkisesti rikastutaan, jos varsinai­
sen pääasian lisäksi matkalaisella
tai matkalaisjoukolla on mahdolli­
suus tutustua myös joihinkin muihin
asioihin kuin niihin, jotka ovat pää­
asiana. Useampien henkilöiden muo­
dostaessa matkaseurueen on tär­
keää, että keskinäiselle tutustumi­
selle ja ajatustenvaihdolle jää riittä­
västi aikaa.
Laurén punnitsi luut ja antoi lapun,
jolla konttorista saatiin 5 penniä ki­
losta eli sama hinta kuin tyhjästä
olutpullosta.
Kesällä v. 1905 saha syttyi tuleen.
Tällöin kaikki tällä rannalla olleet
rakennukset ja lautatapulit paloivat.
Myös monet komeat tammet ja muut
jalopuut tuhoutuivat, mutta pelasti­
vat lehvistöllään tulen alapuolella
olleet neljä torppaa. Luumylly ra­
kennettiin uudelleen v. 1914. Vuok­
raaja hankki Pohjanmaalta liiman-
keittäjän, joten siellä senjälkeen
keitettiin luista myös liimaa. Tämä­
kin mylly paloi myöhemmin, joten
molemmat rannat ovat nyt tyhjiä.
A
urajoen vesi Turun kohdalla ei
silloin ollut niin saastunutta kuin
nyt. Silloin Halisten koskeen asti
tuli runsaasti erilaisia kaloja. Ensiksi
jäiden lähdön jälkeen tulivat hauet,
joita pyydettiin lipoilla rannalta kä­
sin. Heti niiden jälkeen saapuivat
säynävät, joiden paras pyyntipaikka
oli Holma ja Frantin matala. Erikoi­
nen kala oli vimma (vimpa), joita tuli
hyvin runsaasti ja paras pyydystys-
paikka oli koskessa. Suurin ja lihavin
oli ensimmäisenä saapunut kirsivim-
ma. Lehden puhkeamisen aikana tuli
lehtivimma. Pienin ja laihin oli vii­
meisenä tullut heinävimma. Vimmo-
KULTTUURIMATKA vastannee par­
haiten tarkoitustaan, jos sen järjes­
täjänä tai ainakin vetäjänä on joku
sellainen henkilö, jolla itselläänkin
on viehtymystä tällaisiin asioihin.
Pelkkä matkatoimistoasiantuntemus
harvoin kykenee yksin takamaan,
että jostakin matkasta muodostuu
todella kulttuurinen elämys.
ja pyydettiin lipolla siten, että lipo
pantiin virtaan ja kiviä heittelemällä
peloitettiin kalat lipoon. Pojat ka­
lastivat niitä koskessa siten, että
avojaloin kävelivät juovassa ja vim­
mat jäivät jalan alle. Allekirjoittanut
on sillä tavalla saanut monta vim­
maa.
L
opuksi on mainittava silloiset Ha­
listen uimapaikat. Pienet lapset
uivat Frantin matalassa, jossa oli
hyvä hiekkaranta. Ainoastaan syvää
proomuojaa oli varottava. Suurem­
mat pojat uivat "tammen päällä",
jossa jalat eivät ulottuneet pohjaan.
Siellä oli tilaisuus saada "tussiakin”
veden ollessa korkealla. Varsinkin
nummenpakkalaisille oli
Halisten
koski mieluinen virkistyspaikka, ke­
väällä ensin kalastuspaikka ja kesäl­
lä läheinen uimapaikka sekä matto­
jen pesupaikka. Tietääkseni ei uijia
koskaan ajettu pois Frantin ja Paas-
kunnan rannoilta, joten kiitollisuu­
della muistelemme näitä hyviä isän­
tiä. Nyt kosken rannalla on kielto-
taulu "Uiminen ja kaikenlainen pesu
edesvastuun uhalla kielletty” . Kos­
ken alapuolellakaan ei voi uida,
sillä vesilaitos laskee sinne liejua.
ARVO PEKOLA
TÄLLAISEN matkan kestoaika on
kysymys, jota sietää vakavasti har­
kita. Makeaa ei jaksa syödä vatsan
täydeltä, eikä myöskään ole tarkoi­
tuksenmukaista venyttää kulttuuri­
matkaa liian pitkäksi, erityisesti jos
kyseessä on perin erilaisia ihmisiä
käsittävä matkaseurue.
Kotimaan
matkat saavat olla kestoltaan ly­
hyempiä kuin ulkomaille suuntautu­
vat, joita rasittavat korkeammat mat­
kakustannukset.
Ryhmämatkan kyseessä ollen ryh­
män koko pitää ennakolta tarkoin
harkita. Sen on oltava oikeassa suh­
teessa kuljetuskalustoon, majoitus­
mahdollisuuksiin ja ennen kaikkea
matkan johtovoimaan. Yksi johtaja
ei
kykene tehoisasti hoitamaan
asiaa, jos ryhmä on liian suuri.
KULTTUURIMATKAN kohdalla pi­
tää paikkansa vanha toteama: mil­
lainen johto, sellainen on jouk­
ko — tässä tapauksessa myös mat­
kan henkinen lopputulos. Matkan
johtajalta edellytetään
huolellista
ennakkosuunnittelua,
informaatiota
ennen matkaa, sen kestäessä ja
vielä matkan jälkeen tapahtuvaa ak­
tiivisuutta.
Väinö Aaltosen koti, koulu ja mu­
seo ovat viime vuosina muodostuneet
Turun
nähtävyyksien
kiinnekohdiksi
Kuvanäkymämme on kantakaupungille
päin Hirvensalon lauttarannasta, kodin
vaiheilta.
I,II-1,2-3,4-5 8-9,10-11,12-13,14-15,16-17,18-19,20-21,22-23,24-25,...26