Fil.maisteri
ILPO TOLVAS:
Turun
musiikki­
juhlat/
Turku
music
festival
1974
TURUN soitannollisen seuran järjestäm ät ensim­
mäiset Turun m usiikkijuhlat kesäkuussa 1960 aloittivat
;
perinteen, josta vuosien m ittaan on tu llu t yhä m erkit­
tävämpi osa kaupungin musiikkielämän kokonais­
kuvassa. Näin ollen on enemmän kuin luonnollista, että
m usiikkijuhlien organisaatio nykyisellään on siirtynyt
täysin kaupungin
viime kädessä sen m usiikkilauta-
kunnan
vastuulle. Tässä yhteydessä on jokseenkin
tarpeetonta m uistutella m ieliin n iitä monia jopa tragi-
koom illisia vaiheita, joita siirtym inen Soitannollisen
seuran alaisuudesta kaupungin omien elinten haltuun
toi mukanaan. Riittänee kun voi todeta, että m usiikki­
ju h la t nykyään taas purjehtivat verrattain selvillä
vesillä: ei kuitenkaan ole niinkään varmaa, että nykyi­
nen organisaatiomuoto on se paras mahdollinen joskin
kelpaava kehittelylle.
MUSIIKKIJUHLAT järjestettiin Tu­
run soitannollisen seuran toimesta
vuosina 1960— 71. kahtena viimei­
senä vuonna yhdessä kaupungin
kanssa. Turun kaupunki oli luon­
nollisesti jo aikaisemminkin osal­
listunut järjestelyvastuuseen lähin­
nä taloudellisen avun muodossa.
Vuonna 1972 vastasi kaupungin
asettama toimikunta juhlien toteut­
tamisesta:
parina aikaisempana
vuotena lupaavaan alkuun päässyt
juhlien monipuolistaminen keskey­
tyi tunnetuista syistä niin että voi­
tiin järjestää vain neljä iltakonsert­
tia sekä yksipäiväinen rockfestivaali
Ruissalon kansanpuistossa. Ilmais-
musiikki oli kokonaan poissa ku­
vasta.
VIIME vuonna oli jälleen palattu
aikaisemman tyylisiin musiikkijuh­
liin. Jo silloin oli pakko todeta et-
t3i tilaisuuksien soiva anti ollut
rivan niin täysipainoinen kuin mitä
olisi voinut odottaa. Koska ky­
• Mozartin Don Giovanni-oopperan
uusintaensi-ilta oli Turun linnan pi­
halla. — Valok. E. Sannikka.
seessä kuitenkin vielä oli erään­
lainen suunnan haenta saattoi tä­
män ymmärtää. Kun kuitenkin myös
kuluneena kesänä joutui mietti­
mään hieman samansuuntaisesti
on ehkä kysyttävä mihin musiikki­
juhlien suhteen oikein ollaan pyr­
kimässä.
TÄMÄN artikkelin kirjoittaja, joka
oli mukana vuoden 1972 toimikun­
nassa, on tietoinen niistä vaikeuk­
sista mitkä näinkin suurimittaisten
juhlien
järjestämiseen
liittyvät.
Kansainvälisten huippunimien saa­
minen ei suinkaan ole mikään
äkkinäisten päätösten asia: monien
taiteilijoitten varauslistat ovat täyn­
nä vuosiksi eteenpäin. Näin ollen
on syytä olla varsin ajoissa liik­
keellä mikäli aikoo liittää jonkin
kansainvälisen suuruuden festivaa­
lien esiintyjälistaan. Kesällä 1974
edusti näitä huippuja klassillisen
sarjan osalta neuvostoliittolainen
pianisti Emil Gilels, joka edustaa
soittimensa valioita kuten ennakko-
mainoksissa todettiin. Itse seu-
rasin tänäkin vuonna lähinnä klas­
sillisen musiikin sarjaa, jossa mati­
neat mukaanluettuna järjestettiin
kaikkiaan
kymmenen
konserttia.
Lisäksi tuli Mozartin Don Giovanni-
oopperan
uusintaensi-ilta
Turun
linnan pihalla. Näitten yhdentoista
tilaisuuden joukossa ei siis — Gi-
lelsin pianoiltaa lukuunottamatta —
voi rehellisesti sanoa olleen kovin­
kaan montaa todella mielenkiin­
toista tapahtumaa. Sellaisiksi luki­
sin lähinnä japanilaisen Yonin-No-
Kain matinean Wäinö Aaltosen
museossa. Seppo Siiralan kitara-
konsertin Sibelius-museossa ja —
pienin varauksin ohjelman alku­
osan suhteen — Loewenguth-kvar-
tetin
konsertin Akatemiantalolla.
Kun nyt vaikkapa huvikseen selai­
lee ensimmäisten vuosien ohjelmia
löytyy sieltä yllättävänkin monia
kansainvälisiä huippunimiä, varsin­
kin kun ottaa huomioon miten vaa­
timattomissa puitteissa juhlat sen­
tään vielä silloin toteutettiin. Niinpä
kuultiin Turussa vuosina 1960 ja
1961 m.m. Igor Oistrahia, Robert
Rieflingiä, Tom Krausea, Lenora
Lafayettea ja Ewgeni Mrawinskin
johtamia Leningradin filharmonik­
koja. Voidaan tietysti esittää se
epäilemättä paikkansa pitävä väite
etteivät musiikkijuhlat tuolloin juuri
tavallista
turkulaista
heilutelleet
eikä niitten kohteena ollut lähes­
kään sellainen
laidasta laitaan
ulottuva kuulijakunta kuin nykyään.
Toisaalta taas mielenkiinto kaiken­
laista musiikkia — myös n.s. huip­
putason musiikkia (eliittimusiikki on
sana jolle en näe minkäänlaista
käyttöä) — kohtaan on nykyään
niin suuri, kiitos julkisen sanan ja
valtavasti lisääntyneen äänentoisto-
teollisuuden, joka on tuonut mu­
siikin suurnimet jokseenkin joka
kodin ulottuville, että järjestäjille
asetettavat velvollisuudet ovat ai­
van toista luokkaa kuin silloin
joskus.
TIETOISUUS siitä mitä musiikki-
rintamalla tapahtuu suuressa maail­
massa on varsin yleistä jopa Tu­
russakin. Kuulijat odottavat varsin­
kin musiikkijuhlien aikana saavansa
jotain sellaista mihin normaalin
konserttikauden aikana ei ole mah­
dollisuuksia. On totta että pyrki­
mykset tähän suuntaan ovat huo­
mattavasti tehostuneet Turun mu­
siikkijuhlien toiminnassa 1970-lu-
vulla. Ilmaismusiikin huomattava
lisääntyminen,
esiintymiset
teh­
taissa ja laitoksissa ovat ilmiöitä
jotka kaikissa suhteissa ansaitse­
vat parhaan mahdollisen tuen.
Myös musiikin rajojen laajentami­
nen festivaalien puitteissa on jo­
tain mistä nykyiset järjestäjät an­
saitsevat kiitosta. Enää ei rajoituta
pelkästään kamarimusiikki-, solisti-
ja sinfoniakonsertteihin. Silmäys
viime kesän ohjelmaan paljastaa
m.m. Arja Saijonmaan esiintyneen
oman solisti-illan puitteissa kon­
serttisalissa, Martti Parkkarin ja
Pentti Ilmosen yhdessä monien
muiden kanssa toteuttaneen in­
formatiivisen
musiikin
matinean,
erilaisten kansanmusiikkiyhtyeitten
soittaneen Käsityöläismuseossa ja
verrattain monenlaatuisten yhtyeit-
ten konsertoineen Puolalanpuis-
tossa festivaalien aikana. Kaikki
tämä kuuluu nykyisin aivan elim elli­
senä osana musiikkijuhlien koko­
naiskuvaan ja toteutui kiitosta an­
saitsevalla
tavalla
myös
viime
kesänä.
TURKU
on
musiikkijuhliensa
alusta lähtien tullut tunnetuksi erin­
omaisista esityspaikoistaan. Van­
hastaan on juhlien kuvaan kuulunut
kirkkokonsertti Tuomiokirkossa (jo­
ka tosin tällä kertaa puuttui) ja
päätöksenä juhlava sinfoniakonsert­
ti Konserttitalossa. Siinä välissä on
sitten järjestetty erilaisia tilaisuuk­
sia Akatemiantalolla, Aaltosen mu­
seossa, Turun linnassa, Sibelius-
museossa ja — aikaisempina vuo­
sina — Taidemuseossa. Yksi juh­
lien konserteista on perinteisesti
saanut ympäristökseen jonkin so­
pivan paikan kaupungin rajojen
ulkopuolelta. Vuonna 1973 oli sel­
laisena Seilin kirkko ja viime ke­
sänä Velkuan kirkko. Vesibussi-
matkat kauniissa kesäisessä saa­
ristossa kuuluvat varmaan mukana-
olleitten miellyttävimpiin muistoi­
hin. Velkualla laulanut Chorus
Sanctae Caeciliae esitti Kaj-Erik
Gustafssonin johtamana edustavan
kokoelman vanhaa ja uudempaa
kuoromusiikkia josta varsinkin kon­
sertin jälkipuoliskolla esitetyt mo­
dernit teokset antoivat hyvän kuvan
kuoron iskukyvystä. On syytä toivoa
että tämä perinne jatkuu vähin­
tään yhtä onnistuneena kuin tähän­
kin asti.
TURUN linna, lähinnä sen kunin­
kaansali, on alusta asti muodosta­
nut erään vaikuttavimmista esitys­
paikoista. On luonnollista että täl­
löin on pitäydytty vanhaan musiik­
kiin: renessanssiajalta aina barok­
kiin asti löytyy runsaasti sellaista
ohjelmistoa mille linnan erityiset
piirteet tarjoavat mitä parhaimman
taustan. Uutena aluevaltauksena —
mistä kaupungin musiikkilautakunta
ansaitsee erityisen kiitosmaininnan
— oli kesällä 1973 Mozartin oop­
pera Don Giovanni, joka esitettiin
• Loewenguth-kvartetti konsertoi
Akatemiantalolla. — Valok. E. San­
nikka.
Ilpo Tolvas
I...,II-1,2-3,4-5,6-7,8-9,10-11,12-13,14-15,16-17,18-19 22-23,24-25,26-27,28-29,30-31,32-33,34-35,36-37,38-39,40-41,...54