LÄIKYTÄ LÄNT INE
Läikytä läntine, nostata laine
leivoset lentävä Ruissaios taas,
Airisto rannoil on simmone maine
ettei sen kaunemppa paikka oi maas.
Lokkitte lentämist kelppa sun katto,
paattie seilamist tuulisel sääl,
jalkkastes alla on tuaksuva matto
kialot ja vuakot kukkimispääl.
Suojella satto ja torjuta taikka
linna ja kirkko sai aikoinas,
tammi ja vahtera uhmaava aikka,
tyäntävä maa alle juuristojas
Vaikkia kulkke om maamiähem polkku,
hikke o vaatinu arkkijatyä
koulus jo taatokki ottivat tolkku,
kummottis hääretä halla ja yä.
Viäläki löyrät, jos kaivelek kumpui
aurol ja miakoi ja tapparan päit.
Ussen tääl soitettu on sotatrumpui
turvattu Turkku ja rannikoi näit.
Neuvova muistot myäs nykykanssa:
usko ja kylvä ja viijele vaa,
väistele viareste oppi ja anssa,
väärtti su lempes on syntymämaa.
A. T. KOSKIM IES
Turussa 30 ” kuuden
ällän” ki r joi t tajaa
Päivö Saarilahti
sellisen laadukkuuden suhteen olin­
paikastaan riippumatta. Tässä kil­
vassa on edetty jopa niin pitkälle,
että mikään ei ole mitään. Silti on
lohdullista havaita, että mekaani­
nen toistanta elintason statukseksi
kohotettunakaan ei pysty korvaa­
maan välitöntä kosketusta taiteelli­
seen tapahtumaan ja sen ainut­
kertaisuuteen.
EDELLÄ olevan valossa on ensi­
arvoisen tärkeätä, että 50-vuotis-
juhlakonserttiinsa valmistautuva Tu­
run kaupunginorkesteri pystyy yllä­
pitämään tasoa, joka on johtanut jo
parin vuoden ajan toistuviin sin­
foniakonserttien uusintoihin. Vähäi­
sintä tässä kilvassa ei ole se, että
Turun kaupunki edelleenkin suh­
tautuu myötämielisesti aivan lähi­
tulevaisuudessa välttämättömiin or­
kesterin laajennuksiin. Näin siitä­
kin huolimatta, että tärkeimpien
vakanssien muuttuminen sopimus­
palkkaisiksi ja juuri saadut sellon
sekä basson virat ovat eliminoineet
pahimmat puutteet.
MITÄ tulee ohjelmallisiin linjoi­
hin, ollaan niiden suhteen erään­
laisella vedenjakajalla. Jos nuorien
kuulijoiden osuus kaupunginorkes­
terin yleisömäärissä näyttää jatku­
vasti lisääntyvän, löytyy sille vastine
orkesterinkin ikärakenteessa. Uusi
soittajapolvi
on täyttänyt aivan
muutaman vuoden kuluessa ne
aukot, jotka ovat syntyneet vanho­
jen veteraanien siirtyessä ansai­
tulle eläkkeelle. Olevassa tilantees­
sa on suhtautettava toisiinsa kai­
kille orkestereille ja kuulijoille niin
oleellinen kantaohjelmiston tunte­
mus oman aikamme virtauksiin.
Tässä
onnistuminen
merkitsee
haastetta yhtä lailla soittajille kuin
kuulijoillekin. Luottamus puolin ja
toisin ratkaisee viime kädessä sen,
säilyttääkö Turku arvostetun ase­
mansa valtakunnallisessa musiikil­
lisessa tietoudessa.
PÄIVÖ SAARILAHTI
■ Kevään ylioppilaskirjoituk­
sissa kirjoittajia oli 13 eri
koulussa
yhteensä
1 048,
joista hyväksyttiin 949 eli 37
vähemmän kuin viime vuon­
na. Reputtaneita oli siis 99.
"Kuuden ällän" kirjoittaneita
oli tänä vuonna 30.
Uusien ylioppilaiden luvut kouluit-
tain (suluissa koulun vanha nimi)
ovat seuraavat:
Puolalanmäen lukio
(Puolalan
yhteislyseo) 124, Tuureporin lukio
(Turun suomalainen yhteiskoulu)
113,
Turun Normaalikoulu 104,
Luostarivuoren lukio (Luostarivuo-
ren yhteislyseo) Turun Iltaoppikou­
lu 78, Kastun lukio (Raunistulan
yhteislyseo) 72, Kupittaan lukio
(Kupittaan yhteiskoulu) 61, Kated­
ralskolan i Åbo 59, Juhana Hert­
tuan lukio (JH:n yhteiskoulu) 58,
Aurajoen lukio (A:n yhteiskoulu) 57^
Pernon lukio (Pansion yhteiskoulu)
55, Museomäen lukio (Turun lyseo)
44 ja Eskelin lukio (Turun klassilli­
nen yhteislyseo) 32.
Kuuden laudaturin
kirjoittajat:
Turun Normaalikoulu: Heli Huhta,
Kari Heinistö, Pekka Leskelä. Jaak­
ko Kuosmanen,
Seija Järvinen,
Pekka Viitasalo, Sisko-Leena Sil-
vàn, Anitta Strandén ja Kai Rennes.
Puolalanmäen lukio: Eija Nurmi,
Päivi Nyman, Tuula Saarinen, Raija
Uimonen, Paula Vainio ja Risto
Virtanen. — Tuureporin lukio: Juk-
ka-Pekka Kuokkanen, Aarne Lehto­
la, Markku Norvasuo, Risto Tertti
ja Pirkko Kortekangas kaikki viisi
III A luokalta. — Museonmäen lu­
kio: Juha-Matti Kulmala ja Juhani
Raunio. — Kastun lukio: Leena
Alanne ja Leena Parikka. Luostari-
vuoren lukio: Anna-Maria Virtanen
Juhana Herttuan lukio: Eliisa Pieti­
läinen sekä Katedralskolan i Åbo:
Anna-Stina Nyby ja Per Forssell. —
Turun Iltaoppikoulu: Hannu Laak­
sonen ja Pertti Ulander.
Professori
MATTI SAINIO:
Turun suuri runoi l i ja
ja hänen aatemaailmansa
kuvaaja
Ien tajun, kasvattaakseen yleisönsä
kielellisen mauttomuuden hyväksy­
miseen, jopa normina pitämiseen.
Toinen Koskenniemen peruson­
gelma oli uskon ja epäuskon väli­
nen ristiriita. Lucretius-esseessään
hän kirjoittaa: ” Suuret uskojat ja
suuret epäilijät löydetäänkin var­
maan samalta linjalta, sillä voim­
meko kehittää uskoksi mitään, jota
jokin ääni meissä ei alati kiellä, ja
voimmeko päivastoin kieltää tässä
mielessä muuta kuin sitä, jota jokin
osa meidän persoonallisuuttamme
lakkaamatta kehoittaa uskomaan?”
Uskon ja epäuskon ristiriitaa tuskin
voidaan selvemmin ilmaista.
V. A. Koskenniemi
TÄMÄN kirjoittaja joutui ensi ker­
ran tekemisiin V. A. Koskenniemen
uskonnollisen aatemaailman kanssa
nuorena
ylioppilaana
lukiessaan
hänen teoksensa "Roomalaisia ru­
noilijoita” pakollisen kirjallisuuden
historian oppikirjan rinnalla tent­
tiin valmistautuessaan. Jo silloinen
nuori
opiskelija
huomasi
että
Lucretiuksesta kirjoitettu tutkielma
poikkesi teoksen muista esseistä.
Se oli ikäänkuin persoonallisempi.
Tuntui kuin Koskenniemi olisi pu­
hunut omassa asiassaan.
Koskenniemi kirjoittaa: "Kuolema
on epäilemättä Lucretiuksen per­
soonallisin probleemi." Niin oli
myös Koskenniemen. ”Voi sanoa,
että hänen genius runonsa on kas­
vanut Kuoleman siipien alla." Kos­
kenniemen kuoltua julkaisi eräs
kaikesta päättäen hyvin nuori yli-
oppilasnero ivallisen kirjoituksen
Koskenniemen kuolemasta, jossa
annettiin ymmärtää, että runoilijan
kuolemanajatus oli vain keikailua.
Tämä ei tunnu uskottavalta, kun
tarkastelee Koskenniemen
koko
elämänkuvaa. Siksi johdonmukai­
nen hänen kuoleman ongelmansa
on. Ei tosin voine kieltää, etteikö
Koskenniemen tuotannossa, sekä
runoudessa että proosassa, ole
tiukkaa
muodon
noudattamista,
mutta tätä tuskin voi pitää pahana,
varsinkin aikana, jolloin mainos ja
halpahintainen viikkolehtipauhu te­
kevät parhaansa turmellakseen kie-
Yrjö Luojola
KOSKENNIEMEN aatemaailma on
saanut arvoisensa tutkijan ja ku­
vaajan
Yrjö
Luojolassa, Turun
omassa pojassa. Useimmat turku­
laiset tuntevat hänet Martin seura­
kunnan kirkkoherrana, harvemmat
uskonnonfilosofian tutkijana. Hänel­
lä on ollut erinomaiset edellytyk­
set tehtäväänsä. Syvällisesti uskon­
nonfilosofiaan ja aatehistoriaan pe­
rehtyneenä hän on voinut mennä
Wäinö Aaltosen
koulu tuhoutui
tulipalossa
■ Akateemikko Wäinö Aal­
tosen nimikkokoulu
Turun
Hirvensalossa tuhoutui kor-
jauskelvottomaksi perjantain
17. 6. 1977 vastaisena yönä
syttyneessä
tulipalossa.
Vuonna 1880 rakennetun kou­
lurakennuksen kantaosa ja
T-muotoisen rakennuksen va­
sen sakara paloivat pahasti.
Palon yhteydessä tuhoutui
myös sivukirjasto täydelli­
sesti.
Akateemikko
Aaltosen
poika,
professori Matti Aaltonen on lu­
vannut lahjoittaa isänsä nimikko-
koulun tulipalossa tuhoutuneiden
veistosten tilalle uudet. Lahjoitus
käsittää
Kiven,
Sibeliuksen
ja
Ståhlbergin
pää-veistokset sekä
Kahlaaja-patsaan. Savun mustutta-
mat reliefit Sydämeni laulu ja Keinu
saataneen entisöityä.
Turun kaupunginhallitus on päät­
tänyt ensi vuoden talousarvion laa­
dinnan yhteydessä käsitellä kuva-
taidelautakunnan ehdotuksen ns.
eduskuntapatsaiden sijoittamisesta
Wäinö Aaltosen museoon. Kipsiset
patsaat sijoitettaisiin museon ns.
veistosaliin ja pronssiset versiot
museon terassille.
pintaa syvemmälle. Antiikkista il­
maisumuotoa noudattelevan kuoren
alta hän on löytänyt ihmisen, elä­
män
perimmäisten
kysymysten
äärellä ponnistelevan.
Koskenniemi-tutkimuksensa Luo-
jola aloitti vuonna 1962 ilmestyneel­
lä teoksellaan ”V. A. Koskenniemen
totuudenetsijä-motiivi” . Tätä aihe­
piiriä hän on jatkanut teoksellaan
"V. A. Koskenniemen uskonnollinen
maailma" (1977).
Erityistä arvoa hänen teoksilleen
antaa se, että hän on keskustellut
runoilijan kanssa useita kertoja, ja
runoilija on voinut seurata teoksen
valmistumista, mutta ei enää nähnyt
ensimmäisenkään teoksen valmistu­
mista painettuna.
Kun on kysymys nk. julkisuuden
henkilöstä, on kaikella uskonnolli­
sella toiminnalla, myös kirkolla,
suuri kiusaus käyttää heitä keula­
kuvina, propagandakyltteinä. Tutki­
ja ei voi olla sielujen poliisi eikä
tietää, mikä on pintavaahtoa ja mi­
kä todella syvyyden virtaa.
Näyttää kuitenkin siltä, että Luo-
jola on onnistunut löytämään Kos­
kenniemen
syvimmät
ongelmat:
kuoleman ongelman sekä uskon ja
epäuskon ristiriidan.
I...,6-7,8-9,10-11,12-13,14-15,16-17,18-19,20-21,22-23,24-25 28-29,30-31,32-33,34-35,36-37,38-39,40-41,42-43,44-45,46-47,...48